Nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö pieninä palasina Suomessa – opiskelijan mietteitä alan ensi kohtaamisesta

Ehkäisevä päihdetyö. Mitä se on? Varmaankin jotain, jossa pyritään ehkäisemään päihteidenkäyttöä, ja niistä aiheutuvia haittoja. Missä sitä tehdään, ja toimiiko se?

Opiskelijana olen monesti törmännyt väitteisiin nuorisoalan sirpaleisuudesta. Sirpaleisuus johtunee osin koko toimintakentän monimuotoisuudesta, jolla työtä tehdään. Sekä kunnat, järjestöt, että yksityinen sektori tekevät tärkeää työtä nuorten parissa, jossa merkittävä osa-alue ja työmuoto on ehkäisevä päihdetyö. Alueelliset toimijat eivät kaikesta huolimatta aina ole keskenään verkostoituneet. Verkostoitumisesta kaikki osapuolet voisivat parhaimmassa tapauksessa saada hyötyä itselleen, sekä ennen kaikkea kasvattaa omaa ammatillista osaamistaan.

Ehkäisevä päihdetyö on käsite, joka saattaa olla monelle meistä hieman epäselvä, huolimatta siitä, että siihen on alettu kiinnittää 2000-luvulla kasvavassa määrin huomiota. Ehkäisevä päihdetyö on terminä laaja, joka kaiken lisäksi kätkee alleen suuren joukon erilaisia toimijoita, työtapoja, sekä ammattinimikkeitä. Työtä tekevät toimivat samalla kentällä, mutta keinot työn tekemiseen ovat moninaiset. Valotetaanpa termiä hiukan. Päihdetyö voidaan käsitteen selkiyttämiseksi jakaa kolmeen osa-alueeseen: yleinen ehkäisy, riskiehkäisy, sekä päihdehoito. Ehkäisevä päihdetyö kattaa yleisen ehkäisyn, korjaava työ päihdehoidon. Näiden kahden välille jäävä alue, riskiehkäisy, on sekä ehkäisevän päihdetyön, että korjaavan päihdetyön aluetta.

Merkittävä syy ehkäisevän päihdetyön sirpaleisuudelle on juuri sen moninaisuus sekä se, että työn tehoa voi olla vaikea suoraan todentaa. Esimerkiksi yksi ehkäisevän päihdetyön työkaluista, sosiaalinen innostaminen, on monimuotoinen prosessi. Sen seurausten toteennäyttäminen voi olla päihdehoidon seurausten tutkimusta haasteellisempaa. On tosin todettava, että nuorisoalan tutkimus on kehittynyt huomattavasti 2000-luvulla, sekä alan määrittely termistöä myöten on tarkentunut, ja sitä myötä koko ala on paremmin jäsentynyt.

Tutkimustulosten mukaan nuorten päihteiden käyttö on pitkällä aikavälillä laskenut, joka voi hyvinkin olla osin pitkäjänteisen ehkäisevän päihdetyön ansiota. Onni on myös se, että ehkäisevään päihdetyöhön kohdennetut voimavarat ovat kasvaneet erilaisten hankerahoitusten myötä. Ehkäisevän päihdetyön tärkeyttä on alettu valtakunnallisesti laajemmin ymmärtää. Tämä näkyy suoraan työhön kohdennettujen voimavarojen määrässä, rahoitusta sekä työntekijöitä myöten.

Ehkäisevää päihdetyötä tekevien tahojen yhteistyöhön panostamalla voimme vaikuttaa positiivisesti koko alan tulevaisuuden kehitykseen. Erityisesti ehkäisevän päihdetyön resurssien kokoaminen yhteen, esimerkiksi järjestämällä yhteisiä koulutuksia alan toimijoille, voi toimia merkittävänä alan sirpaleisuuden vähentäjänä. Kun sekä pieniä että isoja tärkeitä palasia kootaan yhteen, ala kokonaisuudessaan voi ajan myötä alkaa hahmottua paremmin sekä toimijoiden, että toimintaan osallistujien näkökulmasta. Tavoitteena on kaikkien prosessiin osallistuvien hyötyminen, sekä ammattitaidon kasvattaminen. Tällaista työtä tekee jo esimerkiksi nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskus Preventiimi, mutta valtakunnallista heräämistä ja hereillä pysymistä tarvitaan myös jatkossa. Kaikki päihdetyön osa-alueet ovat tärkeitä, mutta tärkeää olisi myös niiden tasapuolinen huomioiminen.

Sirpa Saari

opiskelija, kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma

Humanistinen ammattikorkeakoulu