Kuulemistilaisuudella tuetaan ohjelmatyötä sekä raittiustyölain uudistusta.
Tilaisuuden lopuksi esitellään ehdotus jatkotoimenpiteistä ehkäisevän päihdetyön rakenteiden työstämiseksi ja työnjakojen selkeyttämiseksi. Jatkotoimenpiteitä vievät eteenpäin THL yhteistyössä Preventiimin kanssa. Ilmoittautumislinkki
Nuoret ja ehkäisevä päihdetyö
Kaikki lähtee lähimmäisenrakkaudesta
Erilaiset kokeilut ja rajojen testaamiset kuuluvat luonnollisena osana nuoruuteen. Se, jäädäänkö sen kokeilun jälkeen sille tielle, on eri asia. On huolestuttava fakta, että yhä useampi tämän päivän nuoret käyttää päihteitä runsaasti. Toisaalta kuitenkin absolutistien määrä nuorten keskuudessa on ollut nousussa viime aikoina, mikä taas on lohduttava ja kannustava tieto.
Nuorille luodaan nykypäivänä valtavasti paineita: koulussa pitäisi pärjätä hyvin ja jaksaa jotta saisi tuet, saada töitä opiskelujen jälkeen ja elää terveellisesti ja harrastaa. Samaan aikaan media tyrkyttää nuorille kuvia langanlaihoista naisista ja muskelimiehistä kuin viestittäen, että tällainen sinunkin pitäisi olla. Nuoren itsetunto on koetuksella. Myös Suomen runsas alkoholikulttuuri saattaa itsessään luoda ”suorituspaineita” nuorille. Ei siis ihmekään, että kun apua ei ahdistukseen saatavilla pitkien jonojen ja vähäisten resurssien ansiosta, nuori hakee helpotusta oloonsa päihteistä.
Mistä nuoret saavat tietoa päihteistä? Kouluissa niistä usein valistetaan varoittavaan ja pelottelevaan sävyyn, käydään läpi kaikki päihteet ja niiden haitat enimmäkseen luennoimalla. Media taas tyrkyttää vähän väliä päihteiden käyttöä, tiedostaen tai tiedostamatta, ota ja tiedä, coolina ja siistinä juttuna; elokuvan päähenkilö juo baarissa parit kaljat ja saa naisen. Kuvankaunis nainen polttaa tupakkaa huuli töröllään ja silmät puoliummessa. Päihteisiin ja niiden käyttöön pitäisi pureutua kouluissa enemmän keskustelevaan sävyyn, kysyä nuorilta mitä mieltä he itse ovat päihteistä ja tiedustella heidän käsityksiään päihteistä ja niiden käytöstä.
Kaikkien aikuisten pitäisi tehdä päihdevalistusta arkielämässään olemalla hyvänä esimerkkinä nuorille ja lapsille. Hyvä esimerkki on aina parempi kuin varoittava esimerkki. Valitettavasti nyky-yhteiskunta on kuitenkin kasvanut tässä suhteessa huonompaan suuntaan. Eikä vain ajatellen nuorten hyvinvointia, vaan kaikkien. Lähimmäisen rakkaus tuntuu olevan kuoleva ajatusmalli. Sitä tarvitaan myös ehkäisevässä päihdetyössä jos siitä tahdotaan saada toimivaa ja tehokkasta. Mielestäni yksi hyvä esimerkki toimivasta ehkäisevästä päihdetyöstä löytyy iltaisin kaduilta; katupäivystäjät jotka partioivat kaduilla iltamyöhään etsien nuoria ja pitäen heistä huolta on upea asia, joka saa mielestäni aivan liian vähän tunnustusta. Nämä aikuiset menevät kadulle useimmiten omalla vapaa-ajallaan katsomaan nuorten perään ja samalla kannustamaan päihteettömyyteen, kuitenkaan kaatamatta nuoren olutpulloa maahan tai kritisoimatta tätä. Monet niistä nuorista, jotka menevät kaduille iltaisin juomaan, ovat saaneet liian vähän aikuisen tukea elämänsä aikana, ja jo se, että joku aikuinen juttelee heidän kanssaan tuomitsematta heitä, voi alkaa kääntää nuoren venettä kuivempaa maata kohti. Ehkäisevä päihdetyö ja etsivä nuorisotyö kulkevatkin tässä suhteessa osittain käsi kädessä.
Kuinka nuorena ehkäisevän päihdetyön tekeminen tulisi sitten aloittaa, kun nuoret alkavat kokeilemaan päihteitä ja ”aikuistumaan” yhä nuoremmassa iässä? Ei ole kovin harvinaista, että jo viidesluokkalainen on kokeillut tupakkaa tai alkoholia.
Loppujen lopuksi, nuoret elävät meidän aikuisten luomassa maailmassa, ja osittain kärsivät siitä. Voimme katsoa vain peiliin kun puhutaan nuorten lisääntyvästä pahoinvoinnista. Tässä kiireisessä, suorituspaineisessa ja voittoa tavoittelevassa maailmassa on itseään etsivällä nuorella vaikea löytää paikkaansa yhteiskunnassa. Harva ehtii kuunnella nuorta, saati antaa apua kun resursseja koko ajan pienennetään ja yhä harvempi pääsee hoidettavaksi hyvissä ajoin.
Mielestäni kaikki lähtee lähimmäisenrakkaudesta. Jos sitä ei olisi, emme pystyisi tekemään nuorisotyötä sen enempää kuin ehkäisevää päihdetyötäkään. En sano etteikö se olisi kadonnut tästä maailmasta, mutta surukseni huomaan yhä useammin kuinka hätää kärsivä jätetään oman onnensa nojaan. Ihminen on sosiaalinen eläin; emme pärjää ilman toista ihmistä. Ei siis jätetä ketään pulaan vaan ollaan tukena ja turvana kun toisella on hätä. Kun lähimmäisenrakkaus on kunnossa, maailma on varmasti parempi paikka.
Tanja Naukkarinen opiskelija Humanistinen ammattikorkeakoulu
Maanmuuttaja ja päihteet
Tänä päivänä puhutaan tunneilla maahanmuuttajista, jotka eivät käytä päihteitä. Maahanmuuttajien ajatellaan olevan päihteettömiä uskonnosta, yhteisöstä tai jostakin muusta syystä johtuen.
Olemme kuitenkin kiinnittäneet kaupoissa asioidessamme huomiota maahanmuuttajien ostamiin päihteisiin. Yleisimmin maahanmuuttajat ovat käyttäneet päihteenä pääasiassa tupakkatuotteita, mutta viime aikoina maahanmuuttajat ovat alkaneet käyttää myös alkoholia.
Olemme huolissamme valtaväestön päihdekulttuurin varsinkin alkoholin siirtymisestä maahanmuuttajille. Kuka opastaa sitä yksin Suomeen maahanmuuttanutta nuorta, joka sortuu päihteisiin?
Olemme pohtineet menetelmiä siihen, kuinka voimme maahanmuuttajia valistaa päihteiden tuomista haitoista. Pohdimme myös sitä kuinka kouluvalistus saavuttaa maahanmuuttajat?
Mielestämme näihin asioihin pitäisi puuttua vahvasti, lisäämällä tutkimusta esimerkiksi, edellä mainittujen kysymysten tavoin. Lisäksi toivoisimme uusia puuttumismenetelmiä ja keinoja auttaa maahanmuuttajia päihteettömyyteen.
Maija Pernu, Henna-Riikka Tiri, Jyri Salo opiskelijoita Humanistinen ammattikorkeakoulu
Nuoret kyllä keksii, mistä nuppi menee sekaisin!
Keskustelimme nuorten päihteiden käytöstä ja siitä kuinka monella eri tavalla nuoret saavat nykyään päänsä sekaisin. Keskustelussa nousi esille meille aivan uusia tapoja päihtyä, itse emme olleet edes ajatelleet suurintakaan osaa keinoista. Esimerkiksi viinan laittaminen kumisaappaisiin tehoaa kuulemma jos haluaa humaltua.
Keinoja löytyisi vielä varmasti monia kymmeniä yleisen viinan juonnin ja huumeiden käytön lisäksi, mutta lähinnä järkyttää miten nuoret löytävät näin ”kekseliäitä” laillisia keinoja pään sekoittamiseksi. Mieleen tulee, onko nuorten pahaolo lisääntynyt niin paljon, että nuppi on saatava sekaisin keinolla millä hyvänsä. Onko nuorten nykytodellisuudessa eläminen niin rankkaa vai onko kyse jostain muoti-ilmiöstä? Tajuavatkohan nuoret miten paljon erityyppisiä haittavaikutuksia tulee näiden outojen päihteiden käytöstä, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Opiskelemme itse nuorisoalalle ja aloimme pohtia kuinka voisimme puuttua tällaisten laillisten aineiden väärinkäyttöön. Ensimmäisenä keinona voisi olla nuorten valistaminen terveyshaitoista ja lisätä voimavaroja syrjäytymisen, sekä pahanolon ehkäisyyn. Kannustamista harrastamiseen ja muun sosiaaliseen vuorovaikutuksen opetteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota varhaisessa päihteisiin puuttumisessa. Jos vanhemmat huomaavat, että oma nuori alkaa käyttämään tällaisia ihme menetelmiä päihtymiseen, tulisi siihen puuttua heti eikä huomenna!
Maija Laine ja Johanna Isopahkala opiskelijoita Humanistinen ammattikorkeakoulu
Mitä on ehkäisevä päihdetyö? Mihin sillä pyritään?
Esimerkiksi Humanistinen ammattikorkeakoulu Tornion kampuksella järjestää vuosittain päihdeputken alakoulun viides- ja kuudesluokkaisille. Siinä käydään läpi kolme eri aihetta, tupakointi ja nuuska, alkoholi ja huumeet ja niiden seuraukset. Nämä päihdeputket ovat olleet hyvin onnistuneita, niillä on ollut vaikutus. Myös vanhemmille on esitetty, että he voisivat käydä katsomassa päihdeputken läpi ennen kuin se esitetään heidän lapsilleen. Tästä on myös informoitu koulujen vanhempainilloissa. Päihdeputken tarkoituksena on juurikin ennalta ehkäistä nuorten päihteiden käyttöä ja kertoa siitä tarpeeksi tietoa, jotta mikään ei tulisi yllätyksenä.
Ennalta ehkäisevää päihdetyötä ei tehdä koskaan tarpeeksi, nuoret tulevat käyttämään ja kokeilemaan päihteitä jossain mielessä. Tupakan, alkoholin ja huumeiden saanti on helppoa, aina löytyy joku joka tietää jonkun josta saa jotain. Tässä Ruotsin rajalla varsinkin nuuskan käyttö on yleistynyt alakoulun puolellakin, rajakaupungissa nuuskaaminen on ongelma.
Myös vanhemmilta peritään päihdekäyttäytymistä, kotoa opitaan ja oppia jaetaan. Vanhemmille ollaan yleensä lojaaleja, jos ei tiedetä paremmasta niin vanhempien hyväksymät tavat jatkuvat. Näin kierre jatkuu. Myös rikollisuus tulee mukaan elämään päihteidenkäytön myötä, joissakin tapauksissa.
Ennalta ehkäisevä päihdetyö on yhtä tärkeää kuin korjaavakin päihdetyö. Molemmissa pyritään samaan tulokseen. Mutta kaikki tämä on myös ristiriidassa lakipykälien kanssa. Tupakka ja alkoholi ovat laillisia.
Ennalta ehkäisevää päihdetyötä tulee kuitenkin lisätä vielä, esimerkiksi ottamalla kouluihin ns. kouluyhteisöohjaajia, jotka vastaisivat täysin päihdekasvatuksesta. Näin päihdekasvatuksella olisi jatkumo vuosittain ja mahdollisesti saisimme tuloksia aikaan.
Mari Juopperi ja Jonna Jääskelä opiskelijoita Humanistinen ammattikorkeakoulu


