Urheilu- ja vapaaehtoistoiminnan yhteisöt tukevat nuorten mielen hyvinvointia ja päihteettömyyttä

Seura kasvattaa!

Jyväskylän Paviljonkiin kokoontui 14.3. lähes sadan nuoriso- ja liikunta-alan toimijan joukko oppimaan ja keskustelemaan päihdekasvatuksesta ja nuorten mielen hyvinvoinnin tukemisesta. Nuoret – mielen hyvinvointi, kohtaaminen ja motivointi -koulutus toteutui Humanistisen ammattikorkeakoulun /Preventiimin, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sekä Keski-Suomen Liikunnan yhteisponnistuksena. Koulutuksessa keskityttiin erityisesti siihen, mitä urheiluseuroissa tai järjestöissä voidaan tehdä nuorten mielen hyvinvoinnin ja päihteettömyyden edistämiseksi. Millainen on vaikkapa urheiluvalmentajan rooli tässä tehtävässä?

Paneelikeskusteluun oli saatu mukaan erinomainen kattaus valmennus-, kasvatus- ja vapaaehtoistyön ohjaamisen ammattilaisia: Marko Malvela (uinti- ja tulosvalmentaja, Jyväskylän urheiluakatemia), Lauri Merikivi (A-nuorten valmentaja, JYP), Ville Turkka (johtava asiantuntija ja perustaja, Icehearts ry) sekä Jonna Paananen (toiminnanjohtaja, JELMU eli Jyväskylän elävän musiikin yhdistys). Paneelin kulkua ohjaili Humakin lehtori Marjo Kolehmainen, joka haastoi panelisteja muun muassa pohtimaan omaa rooliaan päihdekasvattajana.

Panelistit valmiina! (kuva: Mari Tapio)

Nuori urheilijakin on ennen kaikkea ihminen

Marko Malvela hyödyntää kohtaamisessa nuorten kanssa omista kokemuksistaan kertomista. – Tuon esiin, että jos jotain olisin nuorena tehnyt toisin, niin esimerkiksi päihteidenkäytön olisin jättänyt vähemmälle. Tavoitteet urheilussa ovat nuorilla uimareilla jo niin kovat, että niitä ei saavuteta, jos päihteet ovat vahvasti arjessa mukana. Toisaalta Malvela painottaa, että Sprinttitallin 14-29-vuotiaiden uimareiden elämässä urheilu on kuitenkin melko pieni asia itsenäistymisen, opiskelun ja perheen perustamisen rinnalla. – Ne ovat niitä suurempia ja tärkeämpiä asioita nuoren aikuisen elämänkulussa.

Myös JYP:in Merikivi korosti, että nuori on heille ennen kaikkea ihminen ja vasta sen jälkeen jääkiekkoilija.  Päihteet eivät jo täysi-ikäisillä nuorilla pelaajillakaan juuri näy arjessa. – Tällä tasolla pelaavat nuoret yleensä hoitavat asiansa hyvin myös vapaa-ajalla, koska tietävät, että kaikki hölmöily ja päihteidenkäyttö tekee hallaa pärjäämiselle lajissa, Merikivi kertoo.

Joukkueurheilulla ja vapaaehtoistoiminnalla voidaan ehkäistä nuorten syrjäytymistä

Icehearts-toimintaan ohjautuvilla 6-vuotiailla on jo elämässään haasteita, joiden vuoksi he tarvitsevat kasvuunsa vahvaa tukea. Iceheartsissa joukkueurheilu toimii lasten ja nuorten pitkäjänteisen ammatillisen kasvatuksen välineenä. – Toiminnalla on saatu torjuttua ylisukupolvista syrjäytymistä. Suurin osa lapsista on yksinhuoltajaperheistä, joissa vanhemmilla on monenlaisia vaikeuksia, Turkka avaa. Toiminta on täysin päihteetöntä, eivätkä mukana olevat aikuiset tai vanhemmat käytä päihteitä toimintaan osallistuessaan ollenkaan.

Jonna Paanasen työympäristö rokkiklubi ei toki ole kokonaan päihteetön, mutta työvuorojen aikana vapaaehtoisten on oltava ehdottomasti juomatta alkoholia. Krapulassa ei myöskään voi vuoroon tulla.  Jelmun yhteisö on tiivis, ja porukalla myös jutellaan monenlaisista asioista. – Jos päihdeasioiden kanssa ilmenee hankaluuksia, niin silloin puututaan, mutta suoraan emme tee päihdekasvatusta, Paananen sanoo. – Nuoret aikuiset kuitenkin kertovat, että vapaaehtoistyö Jelmussa on se asia, jota tehdään viikonloppuisin selvinpäin. Mielekäs toiminta siis ehkäisee kyllä päihteidenkäyttöä.

Päihteiden paikka urheilumaailmassa – onko niiden pakko kuulua siihen?

Erityisesti jääkiekkoon, mutta myös muihin palloilulajeihin yhdistyy valitettavan vahvasti urheilijoiden nuuskan käyttö. Nuoretkin mieltävät sen kuuluvan lajiin ja olevan osa sen kulttuuria. JYP:in Merikivi kuitenkin vakuuttaa, että maajoukkuetason alaikäisillä pelaajilla nuuskaa ei näy harjoituksissa eikä peleissä. -Täysi-ikäiset pelaajat taas voivat pukukopissa käyttää nuuskaa, eikä siihen puututa, mutta kopin ulkopuolella nuuska ei saa heidänkään osalta näkyä missään. Lain mukaan ja puitteissa siis toimitaan, Merikivi kertoo.

Myös alkoholi yhdistyy mielikuvissa moniin urheilulajeihin, ainakin penkkiurheilun puolella kiekkokatsomoissa ja urheilun sponsorisopimuksissa. – Valitettavasti alkoholi näkyy liikaa lätkämatseissa. Liigatasolla olisi hyvä miettiä mainoseurojen saamisen sijaan sitä, mikä on lajissa oikeasti hyvää ja olennaista, Ville Turkka esittää.

Urheilu- ja muut harrastukset ovat kuitenkin sinänsä erinomainen tapa ehkäistä nuorten päihteidenkäyttöä ja opettaa tunnetaitoja. – Valmentajien esimerkki päihteiden ja mielen hyvinvoinnin osalta on nuorille tärkeä, vaikka valistaminen valmentajana koetaankin hankalaksi. Pettymykset kuuluvat urheiluun voittojen ja menestymisen ohella, ja muun muassa pettymyksen tunteiden käsittelyssä tuemme nuoria ja joukkuetta, Merikivi ja Malvela painottavat. – Aikuisten pitää pystyä välittämään lapsille ja nuorille tunnetaitoja, jotta päihteitä ei tarvita helpottamaan sosiaalisia suhteita, lisää puolestaan Turkka.

Mänttä-Vilppulan ja Keuruun nuorisopalveluista oltiin paikalla porukalla. Nuoriso-ohjaaja Annika Korpinen Keuruulta (kuvassa toinen vasemmalta) kertoo nuuskan näkyvän nuorisotyössäkin vahvasti. -Jos nuoret kokisivat itsensä merkityksellisiksi, ei ehkä käytettäisi päihteitä. – Nuorisotyössä nuorten kohtaaminen on perustaito, mutta urheiluvalmennuksessa elämäntaitojen tukeminen tuntuu vielä jäävän taka-alalle, Korpisen kollega Tanja Mäkelä Mänttä-Vilppulasta pohtii (kuvassa toinen oikealta). (kuva: Mari Tapio)

Valmentajakin kasvattaa, halusipa sitä tai ei

Paneelikeskustelun ja kahvitauon jälkeen urheilupsykologi, psykoterapeutti (YET) Tiina Röning otti salin haltuun kattavalla ja mukaansa tempaavalla luennolla urheilevan nuoren mielen hyvinvoinnin tukemisesta. – Kasvattaminen ja valmentaminen ovat kohtaamista, eivätkä kuitenkaan kovin kaukana toisistaan. Huippu-urheilijoillakin läsnäolon taito tai tunteiden hallinta voi olla hakusessa, ja nuorten kanssa näitä voidaan petrata harjoittelemalla yhdessä, Röning ohjeistaa. – Aina kun ollaan tekemisissä toistemme kanssa, on vastuu kasvaa itse ihmisenä ja aikuisilla kasvatusvastuu lapsista ja nuorista. Siitä ei voi vetäytyä.

Myös Ville Turkka nostaa esiin saman tärkeän näkökulman: – Aikuinen kasvattaa aina sekä teoillaan että puheillaan. Urheiluseurassa voi lisäksi ottaa tavaksi kohdata kaikki iloisena, tarkkaavaisena ja yksilöllisesti. Silloin mahdollisten ongelmien havaitseminen lapsissa on helpompaa.

Röning korostaa urheiluvalmennuksen vaikuttavuutta mielen hyvinvoinnin tukemisessa. Koska urheilu on täynnä tunteita, tunnetaitoja tulee siinä väkisinkin harjoiteltua. – Valmentajat tekevät siksi merkittävää mielen hyvinvoinnin edistämistyötä lajitaitojen opettamisen ohella. Iceheartsin Turkka on samoilla linjolla: – Oikeudenmukainen, hyvä, reilu ja turvallinen toimintaympäristö auttaa kaikkia lapsia selviämään elämästä paremmin.

Positiivinen puhe itselle tukee itsetuntoa ja itsen arvostamista. Onnistumisista tulee nauttia ja iloita, kehon kielelläkin sen voi kertoa! Tiina Röning ja Ville Turkka näyttävät tästä mallia.                         (kuva: Marjo Kolehmainen)

On tärkeää tarttua päihteidenkäytön syihin ja toimia esikuvana

Koulutuksessa oli kuulolla myös Humakin Jyväskylän alueyksikön ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijoita. Opiskelija Anssi Karhima uskoo, että urheiluseurojen kannattamat arvot, ohjeistukset ja nollalinjat päihteistä varmasti ehkäisevät nuorten päihteiden käyttöä. – Valmentajalla on aina jossain määrin sekä kasvattajan että päihdekasvattajan rooli nuoren elämässä, vaikka päihdekasvatusta ei olekaan kirjattu valmentajan työsopimukseenkin yhdeksi työtehtäväksi. Karhima näkee myös, että päihdekasvatustoiminnan ideoiminen ja kehittäminen urheiluseuroissa tai järjestöissä voisi olla yksi yhteisöpedagogin työkenttä. – Päihteitä käyttävää nuorta ei tule tuomita, vaan ennemminkin pitäisi pureutua päihteidenkäyttöä aiheuttaviin syihin auttaen ja tukien. Päihdekasvatus- ja mielen hyvinvoinnin tukemisen taidot ovat keskeistä yhteisöpedagogin ammatillista osaamista, Karhima toteaa.

Opiskelijakaveri Nathalie Takala komppaa Karhimaa: – Tulisi keskittyä siihen, mistä nuorelle syntyy paine käyttää haitallisia aineita. Nuori hakee tukea omille ajatuksilleen ja mielipiteilleen ympärillään olevilta ihmisiltä, ja Tiina Röningin viestiä nostaen, yksikin tasapainoisen aikuisen malli riittää turvaamaan nuoren kasvun. Takala korostaa, että valmentaja voi olla juuri tämä kasvun malli.

-Paneelikeskustelu ja Tiina Röningin luento olivat yhdessä mieltä avartava kokonaisuus. Paneelissa syntyi hieman vastakkainasettelua valmennus- ja varsinaisen kasvatustyön välille, vaikka urheiluseuroja on kuitenkin turha liikaa syytellä kasvatusvastuun pakoilusta, Takala kommentoi. Yhteisöpedagogiopiskelijan mielestä päihdekasvatuksen ja tunnetaitojen oppimisen tulisi kuulua vahvasti opintoihin kaikilla aloilla, jossa ihminen kohtaa toisen ihmisen. Näitä teemoja tulee viedä jatkossa entistä enemmän myös niihin toimintaympäristöihin ja yhteisöihin, joissa päihdekasvatusta ja mielen hyvinvoinnin tukemista ei mielletä ensisijaiseksi tehtäväksi. Tarve keskustelulle ja ajatusten herättämiselle ei ole kadonnut mihinkään.

(Etusivun kuva: Panelistit Marko Malvela, Lauri Merikivi, Jonna Paananen ja Ville Turkka valmiina, Humakin Marjo Kolehmainen (oik.) ohjasi keskustelua. [kuva: Mari Tapio])